01. Oon lähiaikoina käyny koulul… yliopistolla, wohoo! Deko-lehti on toki hyvää luentolukemista, mutta ennen kaikkea kaunis vihko inspiroi oikeasti kirjoittamaan niitä luennoilla läpikäytyjä asioita ylös. Kuten esim. sen, että käsitöissä on tärkeämpää luovuus kuin opettajan perässä tekeminen, aijaa?!

02. Koulun lisäksi olen käynyt myös hengailemassa au pair -perheeni lasten kanssa Hyvinkäällä, sekä tekemässä sijaisuuksia helsinkiläisissä päiväkodeissa. K on ollut aina tietoinen siitä pienestä faktasta, että saatan siepata hetkenä minä hyvänsä nuo Oslosta jo tutut pienet rakkauspojat omaksemme, mutta nyt sitä on hieman naurattanut mun sijaisuuskeikoilta paluu, kun olen joka kerta rakastunut taas uuteen, tuntemattoman ihmisen lapseen, jonka haluaisin omakseni. Eikö niitä vaan saa ottaa?!

03. Oon myös huomaamattani vähentänyt vähän yltiöpäistä herkkujen syömistäni, mutta oikeasti, banaanimantelivalkosuklaa? Onko sitä ylipäätään mahdollista vastustaa? Etenkin kun siihen kylkeen on vielä heitetty maailmaa parantavat “luomu” & “reilun kaupan tuote” -leimat? Sitä on siis pakko syödä. Tämä on vähän sama, kuin Kampin Johto-kahvilan paperitelineellä, jossa lukee “säästä luontoa ja ota vain niin monta paperia kuin oikeasti tarvitset.” ..paitsi että päin vastoin. Kun Johto taitavasti syyllistää toimimaan oikein, tämä suklaahan melkein lupaa maailman parantuvan sitä ostettaessa?

04. Ja kaloreista puheen ollen, mummin kesäpaikan tyhjennyksen ohessa löytyi myös mummini äidin ruokapäiväkirja 1970-luvulta. Ensinnäkään en ole ihan varma miten isoisoäitini Vappu on selvinnyt hengissä tuollaisilla ruokamäärillä, ja toiseksi tää vähän herättää ajattelemaan tätä naiseuden kauheutta. Ihan sama näköjään oletko syntynyt 1902 vai 1992, kalorit ovat suurin vihollisesi joka tapauksessa?

05. & 06. Syksy on lempivuoden aikaa lukea kirjoja peiton alla ja käyskennellä kauniissa Helsingissä. Vaikkakin Helsinki tosin on kaunis aina, ja tuo Kjell Westön kirja on ollut minulla elokuusta asti kesken.. No, hyvää ajanvietettä silti, molemmat!

07. Pinaattihalloumpastaa, NAM! Ajattelin laittaa tän reseptinkin tänne, mutta ei ole Kimmolta moista vielä kuulunut, VINKVINK!?

08. Kotiopiskelu on myös ollut valttia, etenkin niinä aamuina kun herään täysin pirteänä seiskalta, enkä keksi muutakaan tekemistä kuin lukea yhden kirjan kahdessa tunnissa. Olen päättänyt, että jatkossa herään aina seitsemältä lukemaan kirjaa/tekemään muita kouluhommia, silloin ne on jo kevyesti puoleen päivään mennessä tehty, ja sen jälkeen on kokonainen päivä aikaa tehdä ihan mitä huvittaa! ..tosin kyllä, käyn myös niillä sijaisuuskeikoilla välissä, ihan vain sillä, ettei liian helpoksi mene tämä elämäni.

09. Mumford & Sons’in uusin sinkku Spotifyssa. Puhdasta rakkautta. Ei mulla muuta. Paitsi että kuuntelin tätä eilen koko matkan bussissa töihin mennessä ja huomasin vasta perillä, että olin kuunnellut sitä niin kovaa, että ihan varmasti jokainen muukin bussissa kuuli sen kuulokkeideni läpi. Vähän teiniä..

10. Ai kuka on kenkätelinettä vailla? Tuolta meillä näyttää kun tullaan sisälle – jos ollaan siivottu. Mulla ois kyllä sata ja viisitoista ideaa kenkähyllyn varalle, mutta tarvitsisin ensin vähän aikaansaavuutta elämääni. Tai Kimmon elämään, pieni nikkarointi voisi tehdä armaalle avopuolisolleni varsin hyvää! Vai pitäisikö vain etsiä jostain vanhoja viinilaatikoita ja pinota niistä hylly…?

11. Haha, oli tylsää! Tein Facebook-sivun blogilleni! Menkää sinne sankoin joukoin! Tästä linkistä, klik! Mulla on ollut tällainen aiemminkin, mutta lähdin mielenosoituksellisesti kokonaan pois FB’sta alkuvuodesta (ja tulin parin kk:n päästä takaisin kun jengi unohti kutsua mua enää mihinkään kun en tuolla naamojen kirjassa ollut….), joten pykäsin nyt uuden uudestaan pystyyn! Se oli ennenkin kiva, ehkä se on nytkin? Sinne on tarkoitus tulla vähän normi-FB:n tapaan tilapäivityksiä ja sellaista blogin ulkopuolista juttua, ei niinkään infoa uusista postauksista, koska sen uskon teidän saavan muualtakin.

12. Ja lopuksi päivän awwww. Kummityttöni 10-viikkoinen vauvamäyris on aika ihana. Paitsi kun se yrittää purra naamaa tai pissaa syliin. Mutta siitä taas hetken päästä se on varsin ihana. Kuten koiranpennut on aina, jos ne eivät satu olemaan omia. Onneksi Elvi on jo fiksu ja filmaattinen aikuiskoira, sitä jaksaa kauemminkin kun kolme tuntia kerrallaan.